Hannoverin messuilla 1966 esitelty Helena Tynell'n Pala-maljakko oli menestys, ja sitä valmistettiin paljon vientiin. Mm. Saksaan Pala-maljakkoa vietiin 1970 kirkkaana, keltaisena, sinisenä ja antrasiitin värisinä suupuhallettuna, sekä keltaisena ja sinisenä puoliautomaattikoneella valmistettuna.
Suupuhalluksessa lasinpuhaltaja ottaa puhalluspillin päähän lasimassaa ja puhaltaa siihen ilmakuplan. Lasikuplaa kutsutaan postiksi. Kun postia on kasvatettu riittävästi, se puhalletaan muottia käyttäen haluttuun muotoon.
Puoliautomaattikoneeseen aloituslasi otetaan uunista käsityönä, ja puhallus muottiin hoidetaan paineilman avulla.
Pala-maljakon valmistaminen suupuhaltamalla oli kymmenen kertaa puoliautomaattikonetta hitaampaa; 20 kpl/h vs. 200 kpl/h.
Riihimäen Lasin vuoden 1974 hinnastossa Pala-maljakko on tuotenumerolla 1393 kahdessa koossa; 90 mm ja 105 mm. Väreinä; kirkas ambra, keltainen ja sininen.
Samassa hinnastossa on vastaavanlainen kolmikerroksinen maljakko tuotenumerolla 1392 samoissa väreissä kuin Pala-maljakko, korkeus; 125 mm. Vaikka kyseessä on todennäköisesti korotettu versio Pala-maljakosta, ei hinnastossa mainita kolmikerroksisen maljakon suunnittelijaa.
On mahdollista, että kolmikerroksisen maljakon suunnittelija on jäänyt vahingossa hinnastosta pois, tai sitten tehtaassa on tehty oma versio Tynell'n maljakosta. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa kolmikerroksisen maljakon suunnittelija ei siten olisi Helena Tynell.
Eri luetteloiden mukaan Pala-maljakkoa on valmistettu 70, 90, 105, 130, 170 ja jopa 230 mm korkeana, sekä kolmikerroksista 1392-maljakkoa 125 mm korkeana. Maljakoiden korkeudet poikkeavat usein annetuista, eikä niitä voi pitää täsmällisinä.
60-luvulla Riihimäen Lasin tuotteita plagioitiin usein. Pala-maljakostakin löytyy varmasti plagioita. Esimerkkinä vaikkapa ympyräsuinen versio, joka voisi olla muunneltu kopio Pala-maljakosta.
Näiden maljakoiden pintatekstuuri ja värit ovat poikkeavia. Pintakuvioina on joissain nuolia ja sydämiä, sekä matoja muistuttavia kuvioita.
On kuitenkin todettava, että Riihimäen Lasi valmisti ennen 70-luvun puolenvälin romahdusta vientiin useita tuotteita, joiden katsottiin menevän kaupaksi, eikä niitä kaikkia ole mainittu vientiluetteloissa. Se on kuitenkin varma, ettei Helena Tynell'ä voi nimetä näiden suunnittelijaksi.
Itse pidän myös tätä monikerroksista plagiointina. Mistään lähteestä ei ole löytynyt vahvistusta sille, että Riihimäen Lasi olisi näitä valmistanut.
Plagioidut/oudot kokoelmani on pakattuna varastossa, joten palaan tähän varmaan myöhemmin.
Edellä mainitut värivaihtoehdot eivät ole koko totuus siitä, minkä värisenä Palaa on valmistettu. Joskus tuntuu siltä, että puhaltajat ovat tehneet värejä ohi tuotekuvaston. Kaikista väreistä löytyy eri vivahteita. Siksi Pala-maljakko on keräilykohteena mielenkiintoinen...
Pohjois-Amerikassa vaseliinilasilla on paljon keräilijöitä. Vaseliinilasi l. uraanilasi saa kelta/vihertävän värin uraanista. Vaseliinilasin painosta on n. 2% uraania. 1900-luvun alussa on tehty vaseliinilasia, jonka uraanipitoisuus on ollut jopa 25%. Suomessa vaseliinilasin valmistus on ollut melko vähäistä.
Vaseliinilasin voi tunnistaa käyttämällä ultraviolettivaloa l. mustaa valoa. Mustassa valossa uraani fluoresoi vaseliinilasiin hehkuvan vihreän värin.
Vaseliinilasi nimitys juontuu sen keltaista vaseliinia muistuttavasta väristä.
Pala-maljakkoa löytyy ainakin vientiversiona vaseliinilasisena.
Logomerkityistä Pala-maljakoista yleisin on Marttaliiton teettämät maljakot. Marttaliiton logoin puhallettuja laseja on jaettu ainakin ansioituneille Martoille. Martta-Palaa on valmistettu punaisena.
Pala-maljakoissa löytyy ainakin kolmea erilaista pintatekstuuria; sileä, röpelöinen ja pystyviivainen. Lisäksi löytyy näiden yhdistelmiä.
Pala-maljakon suuaukko on kylmäkatkaistu ja hiottu, Se on erittäin vaurioherkkä, ja niistä löytyykin usein lohkeamia tai halkeamia.
ChiliPark 2015
