49 + 5 Chilintaimea

Olen saanut tämän vuoden chilitaimien idätysvaiheen päätökseen, hyvissä ajoin pois jaloista muiden hyötykasvien tieltä. Joka ikinen vuosi alkaa pieni epätoivon kipinä hehkumaan näiden idätyksien kanssa. Tämä johtuu osittain liian suuresta taimimäärästä, vähempikin ehkä riittäisi.

Parin viikon päästä aloitan muiden hyötykasvien idätykset. Hyvää Pääsiäistä!

ChiliPark 2013

Jäitä poltellessa

Tarvitsemani hevosenlantasäkit ovat edelleen umpijäässä Bauhausin pihahyllyjen toisessa kerroksessa. Olen pitänyt kasvatuksia jäissä säkkien sulamista odotellessa. Ajankuluksi olen auttanut aurinkoa sulattamaan pois pihalumia tulevan kasvihuoneen tieltä. Kevät on jäisessä sulatusvaiheessa.

Päätös hankkia kasvihuone muutti hieman suunnitelmiani. Kasvatin muutaman chilitaimen ylipitkäksi. Näistä tulee ensimmäiset chiliasukkaat kasvihuoneeseen. Tarkoituksenani on pistää nämä samaan istutusastiaan ja kasvattaa ne isoksi pensaaksi, siksi taimiin tarvitaan jo tässä vaiheessa hieman korkeutta.

Aloitan aina viikkoa ennen uudelleenistutusta astetta voimakkaamman lannoituksen kasveille jotka on tarkoitus siirtää uusiin multiin. En tiedä miksi. Jotenkin sitä vain tekee rutiininomaisesti asioita, joiden merkitystä ei osaa selittää. Tarvitseeko kaikki toimenpiteet loogista selitystä?

Taimikasvatusvaiheessa teen pilkuntarkkaa työtä. Tiedän koko ajan missä mennään, vaikkakin saatan jättää taimet viikoksi oman onnensa nojaan. Kasvit kasvavat ihan itsekseen ilman jokapäiväistä hoivaa. Usein saa aikaiseksi jopa paremman tuloksen löysin rantein.

Tämänhetkinen taimiarsenaalini on mielestäni kohtuullinen. Chileille varaamani hyllytila on kohta käytössä, eikä ole aikomustakaan sitä laajentaa. Jos tästä menee yli, hommasta katoaa hauskuus. Harrastuksesta tulee helposti huonosti palkattu työ. Olen tavallaan allerginen työlle.

Lyhytkasvuisten osasto saa odottaa vielä mutaman viikon. Joitain idätyksiä, pääasiassa Jalapenoja, odottaa vielä lautoilla.

ChiliPark 2013

Riihimäen Lasi, Lankkupullo, Kanttimaljakko

Ostin yhden ensimmäisistä lankkupulloistani vanhalta mieheltä, joka kertoi olleensa Riihimäen Lasi Oy:n palveluksessa. Miehen kertoman mukaan näiden pullojen valmistus oli vaativaa ja kallista. Jo silloin liikkuneeseen "tietoon", että pullot olisivat Helena Tynellin suunnittelemia, ei mies ottanut mitään kantaa.

"Tämä oli epäonnistunut kokeilu, josta yritettiin päästä eroon huomiota herättämättä".

Pullo ja maljakko on dokumentoitu Riihimäen Lasi Oy:n kuvastossa, ilman suunnittelijamerkintää.

Tietääkseni pullojen suunnittelijaa ei ole kyetty varmentamaan dokumenteista. Keräilijän on pidettävä kiinni luotettavista ja varmistetuista tiedoista.

Pulloja on valmistettu kolmessa koossa; kirkkaana, ruskeana, vihreänä, sinisenä ja keltaisena.

"Pullojen valmistus oli vaativaa. Varsinkin niiden kaula meni usein puhalluksessa rikki, tai siihen muodostui liian suuria ilmakuplia. Joku keksi kylmäleikata pullosta maljakon, jota ei alunperin ollut tarkoitus edes valmistaa".

Maljakoiden korkeus ja suun hiontajäljet tukevat mielestäni tätä kertomusta.

1971 kuvastossa maljakot on nimetty "kantiksi";

Pullojen pinta näyttää tehdyn piikkimuotilla. Piikkimuottitekniikassa käytetään esimuottia, jossa on teräviä metallipiikkejä. Lasi puhalletaan esimuottiin, ja päällystetään toisella lasikerroksella. Näin piikkipaikkoihin muodostuu kuplia.

Pullossa olevat kuplat ovat kuoppia. Pulloja ei ole jälkiverhoiltu, ne on puhallettu kerralla puisiin piikkimuotteihin puoliautomaattikoneessa.

Naulojen käytön puumuotissa kehitti Nanny Still suunnitellessaan Stellaria-sarjaa näyttelyä varten 1967. Naulat suojasivat puumuottia, ja niillä saatiin lasiin aivan uudenlaista pintaa.

Stellaria

Mielestäni pullon suun kaulus näyttää siltä kuin siihen olisi ollut tarkoitus liittää jotain. Vaihtoehtoina olisi korkki tai juomalasi. Mitään pulloon liittyvää ei kuitenkaan tietääkseni ole valmistettu.

"Pullot ja maljakot pakattiin ja lähetettiin eri paikassa kuin muut tuotteet, eikä niihin laitettu Riihimäen Lasin tarroja" - Riihimäen lasin kuljettaja.

Kokoelmissani on joitain pulloja ja maljakoita. Olen nähnyt useita kymmeniä pulloja myytävänä, sekä minulle lähetetyissä kuvissa. En muista koskaan nähneeni näissä pulloissa tai maljakoissa Riihimäen Lasin tarraa. Nyt niitä on alkanut ilmestymään pulloihin, ja moniin muihinkin lasiesineisiin.

Tarra tuo varmaan myytävälle esineelle lisäarvoa. Näiden pullojen kohdalla mitään vahinkoa ei varsinaisesti kenellekään koidu. Valitettavasti myynnissä näkee tarralla varustettuja lasiesineitä, jotka eivät ole Riihimäkeä nähneetkään. Lisäksi olen nähnyt pulloja joissa on signeeraus. Pulloissa tai maljakoissa olevat signeeraukset ovat kaikki väärennettyjä. Näitä ei ole ikinä signeerattu.

Vientipullot ja maljakot on varustettu tarralla; "Made in Finland". Näillä tarroilla varustettuja pulloja ja maljakoita löytää mm. Ruotsista.

Olen ostanut aikoinaan Riihimäen Lasi Oy:n tarra-arkkeja tehtaalla työskennelleeltä henkilöltä. Helena Tynellin suunnittelemia käpälätarroja oli myös myynnissä HuutoNetissäkin muutaman tarran erinä.

Käpälätarroja on varmasti helppo uusiovalmistaa. Metallitarrojen valmistus voi olla vaikeampaa.

©2013 ChiliPark

Erkkitapio Siiroinen, Finnish Glass, Helena Tynell, Iittala, Karhulan lasi, Kauklahden lasi, Kumelan lasi, Nanny Still, Nuutajärven lasi, Riihimäen Lasi, suomalainen lasi, Tamara Aladin, Viialan lasi

Horace Horsecollar

Pääsiäisen lähestyessä kaivoin kokoelmistani vanhan uskollisen Polle Koninkauluksen, a.k.a. Horace Horsecollar, vartioimaan viimeisiä chili-idätyksiä harsosääskiltä. Horace on kotoisin Kidermunasta, yllätys sellaisesta.

En ole päässyt ihan kokonaan irti tästä keräilyharrastuksesta. En edes tiedä kuinka monta erilaista Kinder-lelua kokoelmassani on, mutta niitä on paljon. Kokonaismäärän, mukaanluettuna samanlaiset, laskemisen lopetin jossain kymmenen- ja viidentoistatuhannen välillä.

Pistin laiskuuttani jogurttipurkeissa olevat taimet puoliautomaattikasteluun. Leikkasin saksilla purkkien pohjataitoksiin pieniä aukkoja, ja kaadan kasteluveden altaaseen jossa ne ovat.

Aloitin jo kevyen lannoituksenkin, mutta jouduin painamaan sen osalta hieman jarrua. Kevät kun näyttää olevan vielä kovin kaukana, vaikkakin aurinko on lämmittänyt muutamana päivänä mukavasti. Lisäksi pudotin valojakson kahdestatoista kymmeneen tuntiin. Näin yritän saada kasvun hieman hiipumaan. Maitopurkit saavat vielä odottaa tovin. Pihahortonomin ei sovi hötkyillä.

Pluggbox on pakko tyhjentää lähiaikoina. Niitä tarvitaan kohta tomaateille ja kumppaneille. Kasvihuonehuumassa en ole osannut päättää haenko tomaattien ja muiden siemenet Hyötykasviyhdistyksen kaupasta nyt, vai ostanko ne ko. yhdistyksen messuständiltä huhtikuussa. Muutaman viikon kun jaksan vielä tuumailla, niin aika ratkaisee tämänkin.

ChiliPark 2013

Kasvihuonetta etsimässä II

Vitavia kokoamisohje

Olen saanut muutaman kannustavan viestin kasvihuoneen hankintaan, kiitos niistä. Päällimmäisin on; hanki tarpeeksi iso kasvihuone heti kerralla. Hyvänä kakkosena ohje ostaa kasvihuone ulkomailta. Hyviä ohjeita, noin yleisesti.

Tila johon olen kasvihuonetta rakentamassa on rajoitettu. Siihen mahtuu korkeintaan kuusi neliötä alumiinilistaa ja lasia/muovia. Tässä pätee nyt vähän sama sääntö kuin pingispöydän hankinnassa. Jos ostaa pieneen huoneeseen pingispöydän, se ei sinne välttämättä mahdu. Jos mahtuu, niin sillä ei ehkä pysty pelaamaan. Kaikella on rajansa.

Ulkomailta hankintaa en ole edes harkinnut, vielä. Aina kannattaa mielestäni ensin tutkia kotimaiset toimittajat. Lisäksi suhtaudun erittäin skeptisesti ulkomaisten toimijoiden vastuunkantoon silloin, kun jokin asia menee pieleen. Eikä esim. saksankielen taitoni riitä kuin kaljan tilaamiseen kyypparilta, anteeksi pyytämiseen ja kiitokseen. Näillä eväillä ei tarvittaessa saa aikaiseksi kehuttavaa reklamaatiota.

Kävimme kantapaikassani, Helsingin Oulunkylän K-raudassa, tutkimassa K-kasvihuonetilateen. K-Rauta/Rauta-Kesko tuo maahan Vitavian kasvihuoneita. Tosin sieltä voi pyytää tarjouksen muistakin merkeistä.

Vitavia

Kuva Vitavia esitteestä

Oulunkylän K-raudan puutarhaosasto on mielestäni Helsingin paras palvelutasoltaan ja valikoimiltaan. Nyt sinne on kasattu lasinen, noin kahdeksan neliön, Vitavia kasvihuone.

Kasvihuonevalikoimia tutkiessani olen huomannut niiden kokoamisohjeiden vaihtelevan tason. Vitaviasta löysin netistä kokoamisohjeen, surkean sellaisen. Itse en saisi ihan helpolla kyseisillä ohjeilla kasvihuonetta kasaan, eikä ollut saanut tyyppi K-Raudassakaan. Jostain syystä Oulunkylän kasvihuone näytti hassulta. Olisiko lasien kiinnitysjouset asennettu siellä väärälle puolelle, lasin ulkopintaan.

Lasijousien kiinnitysohje Vitavia

Lasijousien kiinnitysohje Juliana

Olin jo päätynyt lasisen kasvihuoneen hankintaan. Muovinen näyttää jotenkin halvalta, vaikka on usein kalliimpi. Pidän kasvihuonetta osin asunnon arvoa nostavana investointina. En näe kennomuovista mitään lisäarvoa, tai en nähnyt.

Tilasin Kivikankaalta paperisen kasvihuone-esitteen, kun en osaa/tykkää lukea esitteitä ruudulta. Selvisi, että Juliana kasvihuoneeseen saa lisämaksusta kennomuovisen katon. Nyt haluan lasisen kasvihuoneen kennomuovisella katolla. Lisäksi Julianan irtosokkeli on mielestäni hyvä.

Kivikangas Oy

Kuva Kivikankaan esitteestä

Oulunkylän K-Raudasta bongasin mielenkiintoisen uutuuden Pluggboxiin:

ChiliPark 2013

Rajalla

Imatran Valtionhotellista ei osaa oikein sanoa onko se hieno, vai jokin ihan väärään paikkaan pudonnut saksalais-itävaltalainen linnanrohjake.

Kulutimme aikaa Valtionhotellin lähellä sijaitsevan Holiday Club Saimaan mökissä. Tälläkin alueella on mielenkiintoinen historia. Alkujaan alueella majoitettiin ja kestitettiin venäläisiä turisteja. Sittemmin aluetta hallitsi Rauhan mielisairaala vuoteen 2000. Nyt siellä valmistaudutaan taas kestitsemään venäläisiä turisteja, urakalla.

Alueella on vielä purkamattomia mielisairaalalle kuuluvia rakennuksia. Hyvällä mielikuvituksella voi rakennuksien rikkinäisistä ikkunoista kuulla yöllä entisten asukkaiden toivotonta valitusta.

Sijoituskohde on rakenteilla, kuten tuntuu olevan koko rajaseutu. Muistan hyvin ajan, kun jonkun rautakaupan ovessa oli lappu; "Vain kaksi venäläistä kerralla". Nyt ovet ja ikkunat ovat avoinna kaikille. Money talks, shit walks.

Holiday Club Saimaan yhteydessä on tanskalaisen O'Learys ketjun Irlanti-USA sporttipubi.

Bobby Orrs -pekonihampurilainen

Buffalo Wings

Suurissa televisioissa NHL, seinät täynnä asiaan kuuluvaa rekvisiittaa ja rento meno. Annokset isoja ja hyvin valmistettuja. Kaipaamaan jäi ainoastaan ylitsepursuavan ystävällistä ja asiakaskeskeistä jenkkipalvelua. Sitä kun ei Suomessa saa mistään.

ChiliPark 2012

Rauli Rusakko

Lentokentän Starbucksiin on tullut Suomimukeja. Viimeistä edellisen kerran kun käytiin, niin ensimmäinen erä oli myyjän mukaan viety käsistä varastettu.

Tämän vuoden idätykset alkavat olla loppusuoralla. Kokonaissaldoksi jää alle viisikymmentä, mitä pidän suht hyvänä tuloksena. Itsekuri idätysten suhteen vähän petti, mutta näillä mennään.

Olen tehnyt kavihuonetta varten pihallamme mittauksia.

Alueella on paljon rusakkoja. Niitä kykkii orapihlaja-aitamme vieressä yöllä joskus 4-5 yksilöä. Heittelen niitä milloin milläkin, en tiedä miksi. Ne tasaavat kevääksi orapihlaja-aidan luotisuoraksi. Itseasiassa niistä on tavallaan hyötyä.

Jätöksistä papanat on helppo korjata keväällä pois. Nyt, kun rämmin pihahangessa, totesin niillä olevan paha virtsaongelma. Lumi on aidanvierustalla maahan asti keltaista, osin punertavaa. Se on varma merkki siitä, että rusakoita on jatkossakin alueella paljon.

Rusakot ovat mielestäni pelottavia. Varsinkin ne isot urokset, jotka tekevät uhkaavia syöksyjä pelotellakseen minut pois omalta tontiltani.

Kirsikkapuuhun tuli pari laihaa tinttiä. Jotenkin niitä kävi sääli. Nyt kun ne ovat pärjänneet tähänkin asti, päätin avittaa niitä.

Viikonlopuksi on luvattu kovia pakkasia, joten muutama talipallo kirsikkapuussa voi olla niille hyväksi. Lintujen ruokinta kaupunkialueella on kai kielletty, mutta tuskin siitä isoja sakkoja saa jos jää kiinni. Pitää muistaa vain jatkaa ruokintaa pitkälle kevättä, kun sen on kerran aloittanut.

Honkkarissa on kasvihuonetarjous.

Näistä tulee varmaan kipeäjalkaisten kilpajuoksu, mutta itse en syttynyt.

Sen sijaan tyydyin lainaamaan kirjastosta aihetta koskevaa kirjallisuutta.

Netistä löytyy kyllä paljon keskusteluja kasvihuoneista. Niissä jokainen tuntuu vain kehuvan omaansa, ja hyvä niin. Kuka sitä nyt huonoa olisi ostanut. Tuntuu parhaalta ottaa asioista itse selvää.

ChiliPark 2013