Chilin tuominen suomalaisten ruokatottumuksiin on kovin vaikeaa. Melkein kuin salmiakin syöttäminen intialaisille. Ammonin suola ei maistu kuin harvoille maailmassa. Meidät suomalaiset on arvottu myrkkyyn ja mämmiin.
Kokkikartano lupaa tulisuutta makkarapastassaan; "ensin vähän pastaa, sitten chiliä, chorizoa, chiliä, pastaa, chiliä, chorizoa..."
3-4 minuuttia mikrossa täydellä teholla ei tee annoksesta silminähden syötävää. Mutta tämä menee suuhun, ei taidehallin seinälle.
Tulinen makkarapasta on ehkä hieman liioittelua. Voisi jopa sanoa yli, enkä ole edes chilihihhuli. Tämä menee sarjaan; kallis makaroonilaatikko makkarapaloilla.
Hyvä Kokkikartanon väki; pieni polte huulissa ei tee pastasta tulista. Jos kaipaa edes vähän tulista einestä, niin tämä kannattaa jättää väliin. Persukansan tulisuus on einesvalmistajalle turvallisempi vaihtoehto turvat polttavalle jytkylle.
Olisi kuitenkin hyvä joskus pistää tuliseen sitä chiliä vähän isommalla lusikalla, ja pitää sanansa. Ei jäisi valittamiselle varaa. Ja muutama makkarapala lisää, please!
Kokkikartanon makkarapasta on hyvänmakuinen eines, jota syö mielellään kun kokkikodin liesi on kylmä. Jos jotain einestä on syötävä nälkäänsä, niin ehkä tätä. Chilistipopulaatiolle tämä ei varmasti kelpaa...
ChiliPark 2015