Olen saanut kasvihuoneen hankinta- ja pystytysprojektin päätökseen.
Puolivirallisessa kasteessa kasvihuone sai nimen; Ilotalo. On mukava olla Ilotalon isäntä. "Kasvihuoneen hoitaja" haisee työltä. Lyhyen kokemuksen perusteella kasvihuone tuottaa omistajalleen ihan oikeasti iloa, ja miksei muillekin.
Suurin työ oli perustuksissa. Vähemmällä vaivallakin olisi varmaan päässyt. Viimeistelin Ilotalon lattian taivasalla perjantaina. Perustuksiin upposi puolitoista tonnia soraa. Loput käytän käytävän ja grillipaikan pohjiin.
Esikootun Ilotalon kehikon kokoaminen oli helppoa. Jos kokoamisen olisi joutunut tekemään alusta alkaen Kivikankaan toimittamien ohjeiden mukaan, niin itku olisi saattanut olla lähellä. Menin jo aikaisemmin kehumaan Kivikankaan ohjeita, turhaan. Yritimme selvittää jotain yksityiskohtaa piirustuksien avulla, hepreakin on helpompaa sitä taitamattomalle. Ohjeissa on selvästi petraamisen varaa.
Kokoamisessa suurin työ oli lasien ja kennojen jousien kiinnittämisessä. Varsinkin kun huonoista ohjeista huolimatta ne tuli ensimmäisellä kierroksella kiinnitettyä väärin. Parinsadan jousen uudelleenkiinnitys on mukava iltapuhde. Lisäksi automaattiluukun mekanismi asettui jotenkin hassusti, eikä se mene kunnolla kiinni. Sekin on korjattavissa oleva asentajan tekemä väärintulkinta luukun oikeasta kiinnitystavasta.
Kokonaisuuteen olen erittäin tyytyväinen.
Seuraavaan pihauudistusvaiheeseen olen tilannut siirtonurmea. Sitä ennen ehdin polkaista Ilotalon toiminnan käyntiin. Pistän Julianan töihin.
ChiliPark 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti