Silakka-apajalla

Savukala hyväkala

kapakala makupala

eipä voita ihanoita

silakoita vilakoita

merivettä perunoita

sekaan suolaa hiukan voita

sehän se on nuottamiehen sapuskaa

Veikko Lavi

Kalan savustamisessa on varmaan yhtä monta sääntöä kuin on savustajaa.

Sähkösavustin voi olla jollekin tabu, mutta toiselle ainoa vaihtoehto toteuttaa sisäistä savustajaansa. Sähkösavupönttöä on helppo käyttää. Sillä saa aikaiseksi herkullista savukalaa.

Olen savustanut öljytynnyristä tehdyllä savustuspöntöllä, sekä monilla muilla pönttöhärpäkkeillä, avotulella. Mikään ei ehkä voita sitä aromia, jonka avotulella saa aikaiseksi. Eikä sähköpönttö toimi silakoiden savustuksessa, ehkä. Siihen se on ehkä liian pieni.

Parhaat savusilakat haetaan torilta heti aamusta. Jos pakettiin osuu riittävä määrä mätisilakoita, koittaa sormensa sotkevalle onnenpäivät. Sormensa sotkevalle siksi, että savusilakoiden syönti on sottaista puuhaa, ei sovi silkkihansikkaisille!

Sähkösavupönttö kaipaa tarjouskirjolohta, ja joskus norjalaisen kassilohen filettä. Aitoja suomalaisia leppälastuja, ja paria palaa sokeria.

Kirjolohen laitan suolaliemeen aina savustusta edeltävänä iltana. Merisuolaa liukenee veteen 10% vesimäärästä. Litralla vettä ja desillä merisuolaa päästään lähelle optimaalista suolaliuosta. Siinä kun liuottaa kirjolohta yli yön, ei kala ylisuolaannu vahingossakaan.

Käytän suolauksessa muovipussia, johon kirjolohi usein kaupassa pakataan. Varmuuden vuoksi kannattaa pyytää toinen pussi kaupantekijöiksi, sillä myyntipussiin tulee kirjolohen aiheuttamana kauppakassimatkalla herkästi reikiä.

Lohifilesavustuksen noviisina pintasuolasin fileen tuntia ennen savustusta.

Savukala hyväkala, kapakala makupala, eipä voita ihanoita....

ChiliPark 2015