Lentokentän Starbucksiin on tullut Suomimukeja. Viimeistä edellisen kerran kun käytiin, niin ensimmäinen erä oli myyjän mukaan viety käsistä
varastettu.
Tämän vuoden idätykset alkavat olla loppusuoralla. Kokonaissaldoksi jää alle viisikymmentä, mitä pidän suht hyvänä tuloksena. Itsekuri idätysten suhteen vähän petti, mutta näillä mennään.
Olen tehnyt kavihuonetta varten pihallamme mittauksia.
Alueella on paljon rusakkoja. Niitä kykkii orapihlaja-aitamme vieressä yöllä joskus 4-5 yksilöä. Heittelen niitä milloin milläkin, en tiedä miksi. Ne tasaavat kevääksi orapihlaja-aidan luotisuoraksi. Itseasiassa niistä on tavallaan hyötyä.
Jätöksistä papanat on helppo korjata keväällä pois. Nyt, kun rämmin pihahangessa, totesin niillä olevan paha virtsaongelma. Lumi on aidanvierustalla maahan asti keltaista, osin punertavaa. Se on varma merkki siitä, että rusakoita on jatkossakin alueella paljon.
Rusakot ovat mielestäni pelottavia. Varsinkin ne isot urokset, jotka tekevät uhkaavia syöksyjä pelotellakseen minut pois omalta tontiltani.
Kirsikkapuuhun tuli pari laihaa tinttiä. Jotenkin niitä kävi sääli. Nyt kun ne ovat pärjänneet tähänkin asti, päätin avittaa niitä.
Viikonlopuksi on luvattu kovia pakkasia, joten muutama talipallo kirsikkapuussa voi olla niille hyväksi. Lintujen ruokinta kaupunkialueella on kai kielletty, mutta tuskin siitä isoja sakkoja saa jos jää kiinni. Pitää muistaa vain jatkaa ruokintaa pitkälle kevättä, kun sen on kerran aloittanut.
Honkkarissa on kasvihuonetarjous.
Näistä tulee varmaan kipeäjalkaisten kilpajuoksu, mutta itse en syttynyt.
Sen sijaan tyydyin lainaamaan kirjastosta aihetta koskevaa kirjallisuutta.
Netistä löytyy kyllä paljon keskusteluja kasvihuoneista. Niissä jokainen tuntuu vain kehuvan omaansa, ja hyvä niin. Kuka sitä nyt huonoa olisi ostanut. Tuntuu parhaalta ottaa asioista itse selvää.
ChiliPark 2013
