Kävin Kainuussa syöttämässä sorsaa.
En tiedä hitustakaan sorsien ruokavalioista, mutta pulla ja ranskanleipä tuntui maistuvan tälle epelille. Kupu pulleana se lähti aina viemään saalistaan perillisilleen, ja ilmestyi kerjuulle kohta uudestaan.
Samalla reissulla kuvasin kiviä.
Ilokseni totesin, ettei suomalainen liikennekulttuuri ole muuttunut piiruakaan menneistä. Kun Turkuun vievälle tielle tehtiin Suomen ensimmäinen ohituskaista, niin siellä sai aina kokeilla lentävää lähtöä.
Takapenkeillä on imetty hyvin isien opit.
Matkantekoa piristää aina tälläiset pienet poikkeamat normaalista ajorytmistä. Lisäksi suurta iloa tuottaa, ainakin itselleni, ne keskisormen näyttäjät, joiden vieressä nalkuttava vaimo ei anna siipalleen lupaa osallistua tähän kansanhuviin. Pullea keskisormi ohitettavan auton sivuikkunassa on tänään IN. Hyvä niin!
Tietkin ovat samassa kunnossa, jossa ne olivat vuosikymmeniä sitten, paitsi Savossa. Liekö savolaisilla niin huonot ritsat, että teiden hoitoon on panostettu erityisellä tarkkaavaisuudella. Ilolla tervehdin maakuntamatkallani niitä samoja kuoppia, joita väistelin jo viime vuosituhannella Suomea kiertäessäni. Ihan kun olisi tavannut vanhat ystävät taas.
Ensimmäiset Flexuosumin marjat kypsyivät. Pidän sopivana kypsyysasteena sitä, kun marjat putoavat pöydälle. Näin niiden siemenet ovat varmasti kehittyneet.
Itse marjojen polte oli 1-10 asteikolla 5-6, joten ihan tulettomasta tavarasta ei ole kyse. Pakastan niitä sitä mukaa kun kypsyvät. Tarkoituksenani on tehdä marjoista hilloa.
ChiliPark 2012