En juurikaan tunne hevosia. Itseasiassa pelkään niitä. Asiasta enemmän tietävä on sanonut että kaksi pelkuria kohtaa toisensa. Hevoset ovat hienoja eläimiä. Niillä on erinomaisia ominaisuuksia.
Kun hevoselta kysyy jotain, se osaa kääntää korvansa jos ei halua kuunnella.
"Onko nuo pisamia vai likaa?" Korvat nurinpäin, ja asia on loppuunkäsitelty. Olisi kätevää jos ihminenkin osaisi kääntää korvansa kun kipuraja kuuntelulle ylittyy, tai joku kysyy jotain typerää.
Plantaasin vieressä on ponitalli, eli nämä ovat varmaankin hevosia muistuttavia poneja. Lisäksi siellä on sellaisia pieniä pulleamahaisia, jotka minäkin tunnistan poneiksi. Kaupukialueella tälläinen on tavallaan luksusta.
Kävimme pionipuistossa. Osa pioneista oli nuppuina, osa parhaimmillaan ja osa parhaat päivänsä nähneitä. Tänä vuonna pionien kukinta-aika ei ole balanssissa.
Matkalla kotiin kohtasimme pienviljelijää kauhistuttavan näyn.
Kävelytiellä, joka sijaitsee kilometrin päässä plantaasista, oli varmaan sadoittain kotiloita. Onneksi matkaa on vielä, ja välissä on kotiloille vaikeita maastoja. On kuitenkin pelkästään ajan kysymys kun nämä ilmestyvät plantaasille herkuttelemaan. Voi sitä epäonnen päivää!
Saan sähköpostiini loistavia yhteistyö- ja ilmaistavaratarjouksia. Joudun toistuvasti kieltäytymään niistä. Mielestäni olen keksinyt kieltäytymiseen pätevän syyn; Sen lauluja laulat jonka leipää syöt!
En halua kirjoittaa käskystä mitään asioista joita en a)tunne b)en haluakaan tuntea c)haluan tuntea, mutta en pakotettuna. Kiitän nöyränä, ja kieltäydyn jatkossakin. Lauleskelen omiani, omaan tahtiini.
ChiliPark 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti