Kärpästen herra

Aika tylsää kirjoittaa chilinkasvatuksen varjopuolista. Kasvatuksissa on kuitenkin hyvä varautua myös niihin. Kaikki ei mene aina niin kuin on suunnitellut. Silloin on hyvä tietää perusasiat, ettei mene ongelmien ilmaantuessa paniikkiin ja tuhoa taitamattomuudellaan pitkään vaalimansa kasvatit.

Olen kasvatellut aika kauan. Aina kuitenkin iskee se sama kaaos jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Olen valmis kaivamaan esiin haulikon, jota minulla ei tietenkään ole. Muutaman pienen ötökän takia?!?!?

Harsosääsket ja kirvat

Nämä kumppanukset ovat yleisempiä paniikin aiheuttajia. Kaksi vaaratonta hyönteislajia tuottaa enemmän päänvaivaa kasvattajille kuin kaikki muut yhteensä. Kummastakaan ei periaatteessa ole mitään vaaraa kasveille.

Jos niitä ei ole paljon.

Harsosääski on siitä ikävä vieras, että sen toukat saattavat tuhota pienen taimen hiusjuuriston nopeasti. Varma syy epäonnistumiseen.

Idätys- ja taimivaiheessa on varmistettava ehdottomasti, ettei multaan pääse harsosääsken toukkia. Kun kasvit ovat isoja, harsosääsket ärsyttävät lähinnä kasvattajaa. Kirvat ovat ainoastaan epämiellyttäviä, tosin suurina laumoina nekin kyllä heikentävät kasvia.

Harsosääsken toukkien tuhoama pienen taimen juuristo

Kolmas kasvattajalle kiusallinen otus on punkki. Punkkeihin en ole sisätiloissa törmännyt koskaan, joten en niistä osaa olla huolissani. Riittävä ilmankosteus ja mahdollisimman viileä tila on hyvä keino välttyä hämähäkeiltä.

Harsosääsket ovat varsinainen maanvaiva kasvattajalle, ja muille asunnossa asuville. Niillä on varmaan joku jonotusnumerosysteemi. Aina kun saat yhden tapettua, niin jo parin minuutin kuluttua ilmestyy seuraava. Tietokoneen näyttö ja sanomalehti vetävät kiusankappaleita erityisesti puoleensa.

Harsosääskiä kirkkaassa nesteansassa

Harsosääskistä pääsee eroon myrkyillä tai ansoilla. Ansat ovat ensimmäinen keino. Ei riitä, että laitetaan yksi ansa jonnekin nurkkaan, ja odotetaan että harsosääsket suvaitsevat löytää sen. Ansoja pitää olla paljon. Kasvatushuoneessani on kymmenkunta nesteansaa. Juomalaseja saa Ikeasta edullisesti.

Kaupoissa myydään erilaisia teippejä, joihin harsosääsket ja kirvat tarttuvat. Käytän kuitenkin ainoastaan nesteansoja harsosääskille.

Harsosääskiansa; lasiastiaan hieman sokeria, tiskiainetta ja keltaista elintarvikeväriä, ja vettä.

Harsosääsket ovat persoja keltaiselle värille, siksi useammat ansateipitkin ovat kirkkaan keltaisia. Jos haluaa kutsua harsosääsket hukkumaan, niin ansaan voi lirauttaa tilkan viinietikkaa, sitä ne eivät voi vastustaa. Tiskiaine poistaa veden pintajännitteen, joten sen voi korvata vaikka saippualla, mikäli tiskiainetta tiskikonetaloudesta löydy.

Harsosääskiä keltaisessa nesteansassa

Kirvoille en ole keksinyt hyvää myrkytöntä vaihtoehtoa. Tosin ei niistä myrkyilläkään aina pääse. Kasviin, ja sitä kautta kirvoihin, imeytyvät myrkyt ovat kyllä kirvojen tuho, mutta mielestäni näillä ammutaan kirvoja tykillä.

Olen tyytynyt poistamaan kirvat kasveista maalarinteipillä. Tämä vaatii hieman opettelua, mutta on tehokas tapa päästä kirvoista eroon, tai ainakin vähentää niiden määrää.

Kirvoja. Kaksi on juuri luonut nahkansa ja jättänyt jälkeensä pelkät aavemaiset kuoret

Maalarinteipistä tehtyä läpyskää on käsiteltävä varoen, ettei lehti tuhoudu. Kevyellä taputtelulla se kerää kuitenkin tehokkaasti lehden pinnalta kirvan kaikki kasvuasteet. Kasvupisteet ovat kirvojen piilopaikkoja, ja ne tulee puhdistaa erityisellä huolella. Silloin kasvu jatkuu tasaisena.

Kirvat maalarinteipissä