Vaikkakin aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta jo useamman viikon, niin vielä ei ole herännäispuutarhureiden aika. Sen huomaa kun käy puutarhaliikkeissä joissa on ulkovarastoalue, kuten esimerkiksi Bauhausissa. Sisällä lämpimässä myyjillä on kyllä hymy herkässä, kun jokainen haluaa saada kuvansa seinälle.
En ymmärrä kuukauden työntekijäsysteemiä muutoinkaan. Jos minulla olisi Bauhaus, niin pistäisin seinälle kuvan kuukauden laiskimmasta työntekijästä. Se saisi myyjät siitä kassakäytävältä hymyilemästä sinne hyllyjen väliin töihin, ja mahdollisesti jopa sinne hieman kylmälle ulkoalueelle.
Kävimme kolmannen kerran potkimassa jäisiä hevonsäkkejä ilman tulosta. Ei luulisi olevan kovin suuri vaiva irroittaa lämpimällä vedellä jäiset säkit toisistaan kuluttajien saataville nyt, kun puutarhaosastoilla on vielä tilaa liikkua.
Kun koittaa äitienpäivän jälkeinen ensimmäinen aurinkoinen viikonloppu,
niin puutarhaherännäiset lähtevät herhiläisinä liikkeelle hakemaan joka vuosi monivuotisia kasveja parvekkeita ja pihoja koristamaan. Silloin on pienviljelijän turha ängetä itseään puutarhalehtien liikkeelle sysäämän parven keskelle hevonkakkaa kassalle kuskaamaan kärryllä, jonka pyöristä yksi haraa aina vastaan.
Samalla reissulla tuli hamstrattua Biltemasta ja iikEasta rekvisiittaa mahdollista NFT askartelua varten. NFT (nutrient film technique) on vesiviljelyjärjestelmä, jossa lannoitevettä kierrätetään astian pojalla olevaa mattoa pitkin. Siitä kasvin juuret hörppäävät itselleen tarvittavat eliksiirit. Tiedän tekniikan, mutta en tunne. Kokeilemalla on tarkoitus saada jonkinlainen tuntuma siihen.
Kevätaurinko on herättänyt ikkunalaudan kuin varkain henkiin. Ylivuotisissa on jo kukkia ja raakileita. Ikkunan paraatipaikalla on Aji Benito, Flexiosum ja joitain muita villejä. Kun on ollut muuta puuhaa, niin olen tähän asti tyytynyt lähinnä täyttämään niiden vesitilat.
Tänään kun katsoin niitä tarkempaan, niin totesin tilanteen hyväksi. Ilman sen suurempaa valvontaa kaikki ovat kasvaneet kiitettävästi.
Ikkunalla olevassa villichiliruukussa on jokin alkanut kasvattaa itseään kattoon. Villi veikkaukseni on Praetermissum.
Vähän samaa harrastaa Galapagoense, jonka jouduin siirtämään pohjoisikkunalle sen kärsittyä huomattavasti eteläikkunan paahteesta. Pohjoisikkunalla se on lisännyt viherkasvuaan, mutta ei suostu kukkimaan. Eteläikkunalla se riiputti lehtiään heti kun sinne tuli vähän paahtoa, mutta teki muutaman epäonnistuneen kukkanupun. Pitäisikö sitä rääkätä jotta se kukkisi?
Leikkasin jokin aika sitten maitopurkittamistani taimista kasvupisteet pois, toiveena niiden haaroittuminen.
Kasvupisteen poisto rasittaa varsileikkausta vähemmän kasvia, mutta ei johda aina toivottuun tulokseen. Joskus taimi jatkaa kasvuaan yksilatvaisena, varsinkin jos kasvupistettä ei poista huolella.
 |
| Poistetut kasvupisteet |
Pihalumien sulattelu sujuu toivotussa tahdissa. Patiolta suli viimeiset jäät tänään. Jäistä jäi jäljelle pelkät märät läikät.
Vaikkakin yöt ovat vielä jäätävän kylmiä, niin ainakin jollain kottaraisella on kevättä rinnassa. Se ilmestyy joka ilta vieressä olevan kerrostalon katolle lirkuttelemaan kaikkiin ilmansuuntiin sen sata erilaista soidinkutsua.
ChiliPark 2013
