Kyllä taivaanrannanmaalareita nyt hemmotellaan. Hetikohta kun keskikesän aurinko laskeutui, taivaalle ilmestyi superkuu.
Kävimme lyhyellä visiitillä Tallinnassa. Edellisestä käynnistäni on viitisen vuotta. Siinäkin ajassa Tallinna on muuttunut. Vanha ja uusi nivoutuu yhteen, jopa epäsovinnaisesti. Maassa maan tavalla.
Pidän Tallinnasta ja pelkään sitä. En usko, että Helsinki on Tallinnaa turvallisempi paikka. Helsingissä tunnen olevani kuitenkin kotikentällä. Taskuvarkailta tai hujareilta kotikenttäedusta ei tosin ole mitään etua. Voi olla, että pelkoni on peräisin M/S Georg Otsin ajoilta. Vanhoista haamuista on vaikea päästää irti.
Tallinnan satama on muuttunut edukseen, ja maihinnousu. Ainoa mikä on pysynyt ennallaan on joidenkin suomalaisten juomatavat, porot ovat pysyneet poroina. SuPerAlko palvelee heti rannassa, ei tarvitse mennä merta edemmäs kännikalaan. Laivan tauoton känniääliöiden kakofonia on ärsyttävää;
Antakaa määkin huudan määkin olen kännissä!
Uskotaan. Osalle suomalaisista juominen ei ole se juttu vaan se, ettei olla juomisen takia vastuussa mistään. Selvinpäin sitten taas tuijotetaan pitkin seiniä hiljaisina. Onhan se hyvä että tuppisuille on paikkoja joissa voi olla hetken oman elämänsä kuningas tai kuningatar, vaikkakin pää turvoksissa.
Tallinnaan on tunkua. Laskimme satama-altaasta kymmenkunta risteilijää tai reittilauttaa. Tallinna on osannut hoitaa paremmin satama-asiansa kuin Helsinki. Tälläisellä kävijäruuhkalla on varmasti työllistävä vaikutus.
Reissusta rähjääntyneenä on aina mukava palata kotiin päivittäisten askareiden pariin. Plantaasilla on kasvu käynnistysvaiheessa. Jyrsijän jäljiltä ovat rikkaruohot pysyneet yllättävän hyvin poissa. Pienviljelijän työksi jää plantaasin hoidossa toistaiseksi ainoastaan kastelu, hyvä niin!
ChiliPark 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti