Joulumakkara

Olen ollut kesätöissä HK:n makkaratehtaalla, Sörkassa. Tehtaalla opin makkaran, ja sen valmistuksen. Sanotaan; Jos on ollut töissä makkaratehtaalla, ei syö enää ikinä makkaraa. Ei pidä paikkaansa, ainakaan minun tapauksessa.

HK-blue rules!

Ostin vuosia sitten kotimakkaran valmistusvehkeen, kun halvalla sain. Kenwoodin yleiskoneeseen liitettävä laite on odottanut uskollisesti inspiraatiota. Nyt se pääsi kuorestaan, pakkauksesta johon se on tehtaalla sullottu.

Voi olla, kun tehtaanpakkaus puretaan, laatikkoon ängetyt tavarat laajenevat. Niitä ei ikinä tahdo saada takaisin samaan laatikkoon, vaikka kuinka sovittaisi.

Makkaran valmistukseen valmistautuminen vaatii kirjallisuutta. Suomenkielisiä ei ole montaa tarjolla. Näillä kahdella pärjää, ilman mahdollista työkokemustakin. Jotkut asiat on kuitenkin opittava aina kantapään kautta, tekemällä virheitä. Virheistä oppii. Toisten tekemistä parhaiten.

Ilman kuorta ei ole makkaraa. Teollisessa on usein kuorena jotain suolistossa sulavaa synteettistä. Kotimakkara tarvitsee suoliston, sian tai lampaan.

Kinkkua Wotkinsilta hakiessa kysyin suolitilanteen. Tarjolla oli kumpaakin, lampaan- ja siansuolta. Aloittelijalle sopiva seitsemän metrin siansuolenpätkä, muoviputkiloon pujotettuna, maksoi viisi euroa. Suolenpätkän saa vaivatta putken avulla makkarapursottimen suuttimeen.

Ensimakkarani - Ruotsalainen Joulumakkara. Prinsessojen keittokirjasta Nakit ja muusi kirjaan lainattu ohje. Varmaan helpoin ohje mitä löytyy.

1/2 kg nautaa
1/2 kg possua
1/2 kg silavaa
1/2 kg keitettyä perunaa
2 kananmunaa
8 dl kiehautettua maitoa
Mausteita oman maun mukaan

Lihat, silava ja peruna ajetaan lihamyllyn läpi muutamaan kertaan. Tästä syntynyttä massaa vatkataan yleiskoneella, ja siihen lisätään munat, maito ja mausteet. Makkaramassa pursotetaan suoleen. Pursotus vaatii apukädet, yksillä käsillä ei tule mitään.

Ensimmäinen virhe; Yritin soveltaa kesätyössä opittua.

Makkaraa pursottaessa kiepautin makkaroita valmiiksi pursotusvaiheessa. Ei onnistu! Makkaramassa kannattaa pursottaa yhtenä pötkönä suoleen, ja vasta sitten kiepautella niistä sopivia pätkiä. Näin suolen saa täytettyä tasaisesti. Makkaroista kannattaa tehdä suht pitkiä, ja sitoa niiden kummatkin päät narulla. Olen nähnyt tehdyn pitkiä pötköjäkin, mutta niiden grillaaminen on vaikeaa.

Pursotuksen jälkeen makkarat esikypsennetään max. 80 asteisessa vedessä. Vesi ei saa kiehua, sen pitää "hymyillä". Kun en tiedä miltä veden hymy näyttää, käytin lämpömittaria. Esikypsennetyt makkarat jäähdytetään juoksevalla vedellä.

Toinen virhe; Tein liian pieniä makkaroita.

Grillattaessa suoli kutistuu ja makkarasta poistuu silavaa, parsinneulalla ennen esikeittämistä tehdyistä reijistä. Prisnessanmakkaroista tuli prinssinnakkeja. Kyllä näitäkin syö, jos kuori on rapeaksi grillattu.

Koepaiston jälkeen purin pursotetut kiepit ja jaoin massan suolissa uudelleen n. 15 cm pätkiksi, sekä narutin niiden päät. Keitettäessä makkaramassa turpoaa hieman, joten makkarat pitää pursottaa hieman löysiksi.

Kolmas virhe; Olisi pitänyt tehdä enemmän!

ChiliPark 2014

Sähkötupa2

Vaihdoin Virontupakat sähkötupakaksi vuosi sitten. Tarkoitukseni oli lopettaa koko homma korvikkeella, mutta ainakaan vielä en ole päässyt tavasta eroon. Nikotiiniriippuvaisuuteni on vähentynyt, mutta ei poistunut.

Tupakka on kasvi, jonka kuivatuista lehdistä valmistetaan savukkeita.

Sähkötupakkaa ei oikeasti ole olemassa, muutoin kuin mielikuvissa. Keinotekoinen maailma luo illuusioita; sähkötakka, tekonahka, tekoturkki, soijakinkku...

Sähkötupakointi on välinelaji. Höyrystimiä on kymmeniä, ellei satoja erilaisia. Olen kokeillut niistä viittä tyyppiä. Nesteitä on tullut ostettua useampaa makua, mutta suurin osa niistä on maultaan teollista shittiä. Tupakan makuisia en ole kokeillut lainkaan. Hedelmiä, kokista, vaniljaa, cappucinoa yms. sauhuttelee muutaman kerran, sitten ne alkavat oksettaa. Menthol on minun makuni.

Nesteisiin ja muihin kuluu tällä hetkellä kuukaudessa alle kolme kymppiä. Laitehankintojen ja nestekokeilujen jälkeen säästöä kertyy tupakointiin verrattuna viitisen kymppiä kuukaudessa.

Sähkötupakassa käytettävä neste sisältää propyleeniglykolia, glyserolia, vettä ja makuainetta. Perusnesteeseen lisätään nikotiinineste, sen mukaan minkä vahvuista nikotiinihöyryä halutaan. Itse käytän nestettä jossa nikotiinia on 9 mg/ml. Tämä vastaa kevytsavukkeen nikotiinipitoisuutta.

Suomesta ei voi ostaa kuin perusnesteitä ja laitteita. Nikotiini- ja valmiiksi sekoitetut -nesteet on tilattava ulkomailta. Itse tilaan nesteet Englannin Vapelista Vapel.co.uk. Toimitukset tulevat Tsekeistä. Tsekeistä saa edullisemmin suoraan, mutta maksuvälineenä ei käy PayPal.

Toimitukset tulevat nopeasti ja aina ajallaan. Vakiasiakkaat saavat 10%:n alennuksen ja yli 25 punnan ostokset ilman postikuluja. Neljä 30 ml pulloa maksaa 26 puntaa n. 34 euroa.

Neljä x 30ml on sallittu määrä omaan käyttöön. Tämän määrän tulli päästää läpi kyselemättä.

Aikaisemmin totesin että sähkötupakointi on välinelaji. Väärillä välineillä voi käydä niin, että tupakat eivät jää taskuun. Aloituspakkauksina tarjotaan halpoja laitteita, joista tulee nopeasti nokipiippuja. Niillä on kuitenkin hyvä aloittaa, että näkee pääseekö tupakasta eroon. Kallis laite on virheinvestointi, jos tupakanpoltto ei sähkötupakalla onnistukaan. Itse pääsin tupakasta eroon heti.

Käyttämäni laite on iTaste VTR. Laitteen tilasin Kiinasta; FastTech. Sieltä saa muutkin tilpehöörit edullisemmin. Toimitukset saattavat kestää. VTR on siitä hyvä, että sillä on mahdollista säätää sähköä eri höyrymäärille, ja se on akkukäyttöinen. Akut on hyvä ostaa Suomesta, FastTech ilmoittaa sivuillaan ettei se pakkaa akkuja lentolähetyksiin. Laivatoimitukset saattavat viedä puolikin vuotta, hyvällä tuurilla.

iTaste VTR on aika massiivinen laite, ja kerää paheksuvia katseita. Sähkötupakka on kuitenkin yleistynyt Suomessakin, joten ihmiset ovat aika hyvin tietoisia mistä on kyse.

Suosittelen sähkötupakkaa niille, joiden tupakointihistoria on mennyt pitkäksi. Parissa kuukaudessa häviää se pieni jatkuva köhä, ja makuaisti palaa kolmessa. Puolen vuoden jälkeen tupakan haju tuntuu jo vastenmieliseltä.

ChiliPark 2014

¡Viva México!

En erityisemmin aina pidä tulisesta ruoasta. Pieni polte on kuitenkin paikallaan. Chili on kuin HP kastike. Sillä kun alkaa läträämään, niin kaikki maistuu samalta. Eikä siitä tavasta tahdo päästä millään eroon.

Asenne - Meksikolainen ruoka on aina tulista. Kävimme reissulla meksikolaisissa ravintoloissa, joissa tiedettiin ettei ohikulkija välttämättä ilahdu tulisesta; Not for gringos!

Tulikuumissa pannuissa on lihat, sipulit ja muut vihannekset, sopivasti maustettuina. Vierasta ei haluta nöyryyttää omilla tulisilla tottumuksilla. Jos tilaus meni tuliseksi: Are You sure? Ja leveä hymy

Lisukkeena erivärisiä sörsseleitä, ja lisää vihanneksia. Meksikolainen ruoka on hyvää!

Pöytämausteilla saa lisätä oman maun mukaan tulisuutta; miedosta - polttavaan. On hyvä kun chilimausteita on useita vahvuuksia tarjolla. Pikatutkimus; Salsa Picantea oli käytetty pöytämausteista eniten. Sitä pullo tuliaisiksi, SemiHot!

ChiliPark 2014