ChiliParkin Taimitarha

Kristallia vai koneellisesti valmistetusta puristelasia, köyhänkristallia?

Kuvioiden reunojen kulmat ovat puristelasissa pyöreähköjä, kristallissa teräviä.

Aidon kristallin ääni on heleämpi kuin puristelasin.

Puristelasiesineissä on tavallisesti muotista lasiin tulleet saumat. Aidossa hiotussa kristalliesineessä saumoja ei ole, koska esine on hiottu ja leikattu puhalletusta lasiaihiosta.

Puristelasi on sameampaa kuin kristalli ja lasimassa saattaa sisältää epäpuhtauksia ja ilmakuplia.

Tavallisimpia kristalliesineitä ovat maljakot, kannut, kulhot, koriste-esineet, kastemaljat, rasiat ja pokaalit.Varhaisimmissa kattokruunuissa kristallit ovat toimineet kynttilänvalon heijastuspintoina. Aikoinaan ne ovat olleet erittäin kalliita ylellisyystuotteita.

Puristelasi kimaltaa ja taittaa valoa lähes kuin kristalli, mutta sen valmistus oli aikoinaan helpompaa.

Nuutajärvi aloitti puristelasin valmistuksen 1851. Vuonna 1881 perustetun Iittalan ja 1888 perustetun Karhulan lasitehtaan tuotantoon puristelasi kuului alusta asti, ja sitä ovat tehneet lähes kaikki muutkin talouslasitehtaat. Kuitenkin noin puolet kotimaisesta puristelasista teki vuonna 1910 perustettu Riihimäen Lasi Oy.

Puristelasimuotit hankittiin saksalaisista, belgialaisista, ranskalaisista, böömiläisistä tai ruotsalaisista tehtaista. Aluksi ne olivat messinkiä, myöhemmin valurautaa. Samanlaisilla muoteilla tehtiin eri maissa samannäköisiä esineitä. Jonkin verran Suomeen kulkeutui myös amerikkalaisia 1800-luvun alun malleja. Joistain Suomessa valmistetuista esineistä löytyy tehtaan nimi.

Vanhimmat puristelasit koristeltiin hyvin runsaasti. Paljon kulmia ja kuvioita sisältävät kristallimaiset hionnat olivat omiaan lisäämään tuotteen haluttavuutta ja aina nykypäivään asti puristelasi on säilynyt hyvin kysyttynä ja keräiltynä lasina.

Kun suomalaisissa pirteissä ja kamareissa tarjottiin sokeria ja kermaa tai ryyppy, ne nautittiin usein koristeellisista ja kristallin hohtoa jäljittelevistä puristelaseista. Ja tästä syntyi nimitys ”köyhän miehen kristalli”.

Runsas koristelu oli tarkoituksenmukaista, tiheä kuviointi peitti muottien vaihtelevan lämpötilan aiheuttamat epätasaisuudet. Kauneusvirheitä on peitetty muillakin tavoilla, Riihimäellä alkoi 1920-luvun loppupuolella lysteri- eli myrkkylasin valmistus, mistä se levisi pian muihinkin tehtaisiin. Lysterilasimallit olivat tavallisia puristelasimalleja, jotka käsiteltiin rautakloridilla ja sitten kuumennettiin. Lasin väri vaikutti lopputulokseen. Riihimäki käytti kellanruskeaa punahohtoa ja tummansinistä sinihohtoa. Lysterointi-tekniikka lopetettiin 1950-luvun alkupuolella.

Instagram arpa0nheitetty

ChiliPark 2023