27.8.2012

Chilit ja Zombit Tampereella

Tampere on hieno kaupunki! Ja nyt Suomen Chilipääkaupunki. Ihmettelen kyllä miksi pää? Jenkkilässä näitä teemakaupunkeja on joka lähtöön. Niitä löytyy aasta zetaan, artisokasta zucchiniin. Kaupunkien rajalla on aina iso pysti, joka kertoo kaupunkilaisten intohimosta.

Pian Tampereen portilla on kymmenmetrinen chilipysti, ja kyltti; Tervetuloa Tampereelle - Suomen Chilipääkaupunkiin. Onnea vaan Tampere.

Onni onnettomuudessa, ettei kaupunkia valittu mandariinipääkaupungiksi, mandariini kuulostaa hassulta.

Viime viikonloppu sujui mukavasti Tampereella, hyvässä seurassa. Tampereelle vei siellä järjestetty Chilifest 2012.

Ihmettelen joskus näitä kielikukkasia, 100% Certified Chilihead? No, onhan se englantia. 100% ymmärrystä vailla oleva chilipää...

Alkufiilisten perusteella ChiliFest olisi voinut olla ChiliRest I.P., mutta loppujen lopuksi ihan mukava tapahtuma. Suomalaisille sopii jotenkin tälläinen vähän mustanpuhuva ja synkkä meno. Kierrellään torikojuja ja ihmetellään. Tatuointivapaana ja pukinparrattomana en oikein tuntenut kuuluvani joukkoon.

Chilit ovat ihan selvästi vielä mopojengeistä poispotkittujen juttu.

Ruokapuoli oli hyvin järjestetty ja tarjontaa löytyi myös chileihin tottumattomille. Miedosta on hyvä aloittaa. Miedommin maustettujen ruokien tilaamista ei tarvinnut Chilifesteillä hävetä. "Pimppaa oma pikasika"- mainosti herkullisen näköisiä siankimpaleita myynyt Veljekset Mattila.

Veljekset Mattila mainosti lisäksi  "..ska satsi", ja esiintymislavan edessä oli banderolli "Suomen kusisin digitoimisto". Olisiko niin, että tälläinen pissakakkahuumori yhdistetään vielä chileihin ja niiden tulisuuteen, lisäämään äijämäistä uskottavuutta.

Hellyyttävää oli katsella kun tatuoitu kaapinkokoinen parrakas äijänköriläs kantoi Chiliyhdistyksen tiskiltä ostamaansa kasvia. Siellä jossain se köriläs nyt hoitaa uutta perheenjäsentään.

Taimimyyntiaika ei mielestäni ole nyt otollinen. Tosin luulisi että Chiliyhdistyksestä löytyy paras tieto tähän, joten voin olla väärässäkin. Tai sitten kyseessä oli kylmä rahastus. Eihän se hölmö ole joka myy.

Ohjelmatarjonta oli surkeaa, enkä tarkoita sillä yksinäisen Bluesmanin sooloesitystä. Ohjelmaa ei kertakaikkiaan ollut. Chilinsyöntikilpailua en lue ohjelmaksi, vaikkakin se kerää suurimmat yleisömäärät. Ihmiset tarvitsevat leipää ja sirkushuveja. Nyt yleisvaikutelma jäi vähän vaisuksi.

Myönnän kyllä että järjestäjillä on dilemma. Miten miellyttää yleisöä, jota kiinnostaa katsoa naruissa roikkuvaa tyyppiä, tai sitä kun jotkut syövät chilejä. Ainoana funktiona odotus siitä, että joku oksentaisi tai mokaisi edes jotenkin.

Juicen sanoin; "Olemme tulleet viihdytettäviksi, emme viihtymään".

Yksinäinen Bluesmies ja hella
Chilifesteillä myyty chiliolut oli mielestäni kuraa, keskenkäynyttä kiljua. Aika tarkkana saa panimomestari olla, jotta onnistuu yhdistämään chilin ja oluen. Chilisiiderin jätin suosiolla väliin.

Chilijäätelö sen sijaan saa täydet pisteet. Lemon Drop jäätelö oli hyvää! Chilijäätelö teki hyvin kauppansa. Sen todisti roskalaatikko, josta putosi kymmenen purkkia torille aina kun joku laittoi siihen yhden.

"Hei, olen roskalaatikko!" luki roskiksen kyljessä. Sen nyt huomasi ilman tekstiäkin. Muutoin alue oli erittäin siisti ja viihtyisä.

Chiliostettavaa Chilifesteiltä löytyi kiitettävästi. Myyjät olivat hymyileviä, kiireisiä ja ystävällisiä. Fatalii ei petä koskaan. Tuotteet ovat laadukkaita, ja ostajalle pistetään aina jotain maistettavaa kaupantekijäksi. Tuotteiden ulkoasuun ja markkinointiin on panostettu. Makeistuotteet ovat hyviä.

Toinen vakuuttava toimija chilimarkkinoilla on Heinän puutarha. Tuorechilien myynti oli järjestetty kiitettävästi, ja kauppa näkyi käyvän sen mukaan. Kiireiset, ystävälliset myyjät saivat massat liikkumaan nopeasti, eikä tungos myyntikojun edessä ollut häiritsevä. Myytävä tavara oli hyvin esillä ja priimaa. Hinnoittelu on aika yläkantissa, mutta eihän se ole tyhmä joka pyytää.

Fataliin Chilifest-tajouspaketti
Tapahtumamuki kruunaa ostoslistan. Mukin suunnittelussa olisi voinut käyttää ehkä hieman mielikuvitusta. Nyt muki ei päädy lempikahvimukiksi, siitä puuttuu särmä. Halvalla valmistettu on aina halvalla valmistettua. Näitä on tilattu varmaan Kiinasta miljoona, eikä siksi ole raaskittu painaa niihin vuosilukua. Samaa mukia myydään hamaan tappiin.

Muki jää hyllyyn, sillä siitä puuttuu valmistajatiedot. Varma merkki siitä, ettei mukia ole testattu. Lyijypitoisuus voi olla neljännes kyljessä olevasta prosenttiluvusta, eikä sellaisesta voi juoda mitään. Pientä hiomista löytyy ehkä vielä...

Kokonaisuus oli kuitenkin positiivinen, mistä pisteet järjestäjille ja vapaaehtoisille.

Jos kysyttäisi; Tulisitko uudelleen, vastaisin; Tulisin

Lauantaina Tampereella kulki verissäpäin olevia henkilöitä. Ajattelin mielessäni; ottaapa joillekin Chilifestit koville.

Kyseessä oli kuitenkin valmistautuminen Zombie kävelyyn ( Zombie Walk). Satuimme paikalle kun kävely lähti liikkeelle. Täysin uusi asia meille, mutta aika spooky kokemus. Nämä tyypit eläytyivät kympillä kuoleman jälkeiseen elämäänsä, aina välillä hymyillen.


Päivän päätteeksi tarjoiltiin vielä ilotulitus. Tampereella vietettiin venetsialaisia.

Olen käynyt Tampereella kymmeniä, ehkä yli sata kertaa. Ensimmäistä kertaa jalkauduin sen kaduille. Istuimme hotellin edessä olevassa puistossa lipittämässä siideriä. Tammerkosken alue on todella vakuuttava iltapimeällä, ja ihmiset käyttäytyivät asiallisesti.

Veronkantaja
Arvoitukseksi jäi Hämeensillan Veronkantaja patsaan vasemman jalan pottuvarvas. Sitä käyvät jotkut hiplaamassa niin, että pottuvarpaan pronssi kiiltää. Saako pienemmät veromätkyt, jos muistaa ohi kulkiessaan käydä varvasta hipelöimässä?

Kotimatkalla poikkesimme Ideaparkissa, jossa kapteeni Koukku odottaa tilaamaansa pihviä. Hämäläinen palvelu, äijä vaikutti jo aika puutuneelta.

Jos kysyttäisi; Tulisitko uudelleen, vastaisin; En

ChiliPark 2012