Kymmenen vuotta vanhasta asunnosta on löytynyt rakentajan jäljiltä luovia ratkaisuja, joista jotkut eivät hymyilytä, toiset taas saaneet aikaan rehevän naurunpurskahduksen. Pienikin säästö on suurelle iso.
Aloitin keittiön hallitun purkamisen viikko sitten. Keittiön kaapit ovat kiinni betoniseinässä naulatulpilla, joiden irroitus ei aina ole helpoin tehtävä. Purkuporukat käyttävät tehtävään yleensä sorkka- ja/tai purkurautaa, mutta nämä kaapit menevät kiertoon, joten ne on saatava ehjänä irti.
Jos malttaa vääntää naulatulpan ruuvia hitaalla, säilyy sen ristipää ehjänä. Pienikin lipsahdus saa aikaan vääntimen toisessa päässä kiron. Käytettyjen naulatulppien metalliseos on pehmeää, mikä toisaalta helpottaa epäonnisten aukiporaamisessa.
"Laitetaan/otetaan kunnolla"- kostautuu aina jossain vaiheessa. Joko kauheana kankkusena, tai sitten useamman tunnin hikipajana. Kun itseasennettujen lasien kiinnitykseen käytetään tuubi silikonia, niin varmasti pysyy.
"Näistä tulee ikuiset!"- ei kuulostanut enää hyvältä.
Huuva on liesituulettimen näköinen laite lieden yläpuolella. Siitä ohjataan asunnon koneellista ilmanvaihtoa. Sitä ei voi irroittaa ilman, että asunnon ilmanvaihto pysähtyy.
Huuva oli kiinnitetty kahdella erilaisella kulmapellillä kaapistoon, aika silleen puolihuolimattomasti. Huuvan mukana tulee kyllä asianmukaiset kiinnitysraudat, mutta jostain syystä ne eivät ole asennukseen asti päätyneet. On harrastettu rakentamisen aikaista kierrätystä.
Huuva on roikkunut ansiokkaasti lieden päällä kymmenen vuotta lyhyin ruuvein kiinnitettyjen kulmapeltien varassa. Toinen muistuttaa yläkaappien peitelistan kiinnityskulmaa.
Asensin huuvan roikkumaan ketjuihin. Uusien kaappien asennuksessa huuva on helppo laskea ketjujen varassa alas, ja pitää ilmanvaihtokoneet koko ajan päällä. Ensimmäistä kertaa huuva on kunnolla kiinni, viimeisinä käyttöpäivinään...
Kun askartelee yksinään, eikä voimat ole kummoiset, niin on keksittävä luovia ratkaisuja. Iso osa ajasta menee tässäkin tavaroiden siirtelyyn ja työkalujen etsimiseen yms. Vierashuonekin on vielä niin vaiheessa, etten kehtaa kuvaa laittaa.
Pyrin kuitenkin aina olemaan huolellinen. Kun jotain tekee, kannattaa tehdä kerralla kunnolla.
Sähköasentaja on ollut tekevinään, ja kalusteasentaja asentavinaan. Toisella on mennyt vähän vinoon, ja toisella ei ole saha sattunut käteen. Takalevyn aukosta on tullut vähän roisi, ja sahaustaidon mestariteos on pitänyt peitellä muovinpalalla.
Sähkömiehen kirjanpitokin osoittaa, että vinossahan se on. Ja maalari on tuhlannut sähkömiehen laskinalustaksi tilkan kallista maalia, mitä muutoin on säästetty, aina siellä minne ei näe.
En tiennyt, että kakkoslaadun parketti on niin arvokasta, että sitä kannattaa poistaa pienikin pala piiloon jääviltä osilta. Kaapin alta on poistettu sen alaa pienempi pala. Tilalle oli kaapin vakauttamiseksi aseteltu jätepuupalikoita. Mikähän säästöidea tässä on ollut, kun askeläänieristyksestäkin on täytynyt leikata pala talteen.
Tämän siksakin sahaamiseen on kulunut aikaa. On tuhlattu se, mikä parketissa säästettiin. Sääli, ettei kaappi ole mahtunut näin taidokkaasti koristesahattuun koloon.
ChiliPark 2015
